Syyskuu sai ja palkka-avoimuuteen valmistautuminen nytkähti viime viikolla eteenpäin. STM julkaisi kansallisen työn vaativuuden arviointimallin osana palkka-avoimuusdirektiivin velvoitteita. EU:n jäsenvaltioiden on tarjottava kaikille työnantajille julkisesti saatavilla oleva välineistö tehtävien vaativuuden arviointiin. Mallin hyödyntäminen on vapaaehtoista, ja se on räätälöitävissä kunkin organisaation tarpeisiin.
Palkka-avoimuusdirektiivin 4 artikla velvoittaa käyttämään työn arvioinnissa objektiivisia, sukupuolineutraaleja kriteereitä. Niihin sisältyy artiklassa nimeltä mainiten osaaminen, kuormitus, vastuu ja työolot, sekä tarvittaessa muut tekijät. Nimetyt kriteerit ovat tulleet kansallista arviointimallia valmistelleille asiantuntijoille annettuina, sillä arviointimallin valmistelu on tullut toteuttaa direktiivin kirjainta noudattaen.
Työn vaativuutta selittävät tiedot, taidot ja kyvyt, miten niitä tulee osata soveltaa, ja mikä rooli työllä on organsaation tarkoituksen ja tavoitteiden kokonaisuudessa
Omassa työssäni jäsennän työn vaativuutta selittävät osatekijät kolmeen pääluokkaan:
1) panokset, eli mitä tietoja, taitoja ja kykyjä tehtävä edellyttää,
2) käyttö, eli miten tietoja, taitoja ja kykyjä tulee tehtävässä soveltaa, ja
3) tuotokset, eli mikä vaikutus tehtävällä on organisaation tarkoituksen ja tavoitteiden kokonaisuudessa.
Direktiivin kriteereistä ”osaaminen” osuu pääluokkaan ”panokset” ja ”vastuu” pääluokkaan tuotokset. Viimeisenä mainittu kategoria ”tarvittaessa muut tekijät” mahdollistaa direktiivin kriteereistä puuttuvan päänäkökulman ”käyttö” sisällyttämisen kansalliseen arviointimalliin.
Mallia valmistelleet asiantuntijat Johanna Maaniemi ja Harri Hietala ovat ansiokkaasti hyödyntäneet mahdollisuuden. Tietojen, taitojen ja kykyjen käyttöä eli soveltamista tarkastellaan arviointimenetelmässä kahdelta kantilta: a) vuorovaikutuksen ja b) ongelmanratkaisun ja itsenäisyyden näkökulmista. Nämä näkökulmat ovat yleisesti käytössä myös työehtosopimuksiin perustuvissa ja kaupallisten toimijoiden laatimissa työn vaativuuden arviointijärjestelmissä.
Työolot ja kuormitus ovat työn arviointikriteereinä ongelmallisia.
Direktiiviin ja malliin sisältyvä ”työolot” on nimensä mukaisesti olosuhdetekijä. Työolo ei kuvaa tehtävää, vaan tehtävän yhteydessä ilmenevää asiaintilaa. Epämiellyttäviä, haitallisia tai vaarallisia työoloja minimoidaan työsuojelullisin, työterveydellisin ja työnjohdollisin toimenpitein. Mikäli jotain jää jäljelle, tulee harkittavaksi kompensaatio. Tätä varten esim. työehtosopimuksissa on sovittu erilaisista olosuhde- ja erillislisistä, jotka pienenevät tai poistuvat olosuhteiden parantuessa.
Objektiivisesti todettavat kuormitustekijät sen sijaan ovat osa tehtävään sisältyviä haasteita. Erillisenä kriteerinä kuormitus kuitenkin voi vääristää tehtävän kokonaisvaativuutta, sillä kuormitus on ilmiönä mukana muissa kriteereissä. Kuormitusta hallitaan tehtävässä tarvittavilla tiedoilla, taidoilla ja kyvyillä ja niiden osaavalla soveltamisella. Tehtävään voi liittyä painavaa vastuuta, mutta kuormitusta hallitaan tehtävän edellyttämällä kyvyllä kantaa roolinsa.
Työolojen ja kuormituksen ongelmallisuus kriteereinä on tunnistettu kansallista mallia esittelevässä raportissa, ja niiden painoarvo on pieni. Nähtäväksi jää, miten sitovina kansallinen lainsäädäntö lopullisessa muodossaan direktiivissä nimettyjä arviointikriteereitä käsittelee. Työehtosopimuksiin perustuviin ja kaupallisiin työn vaativuuden arviointimenetelmiin ko. kriteerit eivät kuitenkaan nykyisellään säännönmukaisesti sisälly. Lisäksi, mikäli tekijöitä kompensoidaan erillislisillä, ei niitä tule ottaa toiseen kertaan huomioon tehtäväkohtaisen palkan perusteissa.
Saara Tarumo 8.9.2026