”Älä sitten puhu niille motivaatiosta”, minua neuvottiin. Konsultti oli kutsuttu vieraaksi johtoryhmän kokoukseen. Toivottiin viisaita palkitsemisjärjestelmän kehittämiseen. Hetken ajan sovittelin itseäni tilaukseen. Do it like Simon says. Iso potentiaalinen asiakas. Sitten iski kapinahenki.
Eräs toinen Simon – Simon Sinek – sanoo näin: ”If you don´t understand people, you don´t understand business.”. Hyvin sanottu. Mitä meistä ihmisistä sitten pitäisi ymmärtää?
Ensinnäkin, ihminen tarvitsee hyviä syitä. Ilman hyviä syitä vaihtoehdoiksi jäävät uhkaus, kiristys ja lahjonta. Niilläkin saa tapahtumaan, sillä kertaa. Mutta entä pysyvät vaikutukset? Perustele. Anna tekemiselle merkitys. Maalaa houkutteleva näkymä siitä, mitä sitten kun. Asiaan ei tarvitse enää palata.
Toiseksi, ihmisessä asuu vapauden kaipuu. Vapaus on perustavaa laatua oleva perustuslaillinen asia. Kun meiltä viedään vapaus, meiltä viedään oikeus elää kuin ihminen. Teemme siis parhaiten kun meillä on tilaa. Kontrolli lamaannuttaa, tylsistyttää, tappaa ajattelun. Tyypillinen reaktio on kiristää liekaa entisestään. Kierre on valmis. Onneksi on vapaapäivät.
Kolmanneksi, ihmisen suurin pelko ei ole kuolla, vaan jäädä yksin ja ulkopuolelle. Tarvitsemme yhteisön. Mikä erottaa yhteisön joukosta ihmisiä? Luottamus. Luottamus syntyy pyyteettömistä hyvän tahdon osoituksista, anteliaiden tekojen kautta. Yhteisö saa aikaan enemmän kuin osiensa summa. Enemmän kuin joukko joista jokainen tavoittelee vain omaansa, uskaltamatta tukeutua toiseen.
Suomi pohtii, millä ihmeellä huippuosaaminen muuttuisi huippumenestykseksi. Minä pohdin, miten muka voisi onnistuneesti palkita, johtaa, luotsata menestykseen, jos ei ole kiinnostunut ihmisistä? Siitä mikä ihmistä liikuttaa, miten ihmiseen vaikutetaan?
Ei tässä ihmettä tarvita vaan moottori. Hyviä syitä, vapautta tehdä ja toisiinsa luottavat ihmiset. Puuttuva lenkki. Se asia, josta johtoryhmässä ei sovi ääneen puhua.
Saara Tarumo 2. syyskuuta 2015